Jeesuksen rukous on lyhyt mutta voimakas rukous, joka juontaa juurensa itäiseen kristilliseen traditioon, erityisesti luostariyhteisöihin. Sen alkuperän uskotaan olevan varhaisessa kristillisessä kirkossa, jossa sitä edistivät Erämaan isät 300-luvulla sisäisen rauhan ja Jumalan jatkuvan muistamisen välineenä. Rukouksen yksinkertaisuus ja suoruus tekevät siitä mietiskelevän rukouksen työkalun, jota toistetaan usein Jeesuksen rukouksen harjoituksessa Jumalan armon pyytämiseksi ja suhteen vahvistamiseksi Kristukseen. Sitä käytetään laajalti itäisessä ortodoksisuudessa, itäisessä katolisuudessa ja joissakin anglikaanisissa perinteissä, erityisesti hengellisen kurin ja askeettisten harjoitusten yhteydessä. Rukous on myös keskeinen osa “Sydämen rukousta” tai “Hesykasmia,” joka keskittyy hiljaiseen, jatkuvaan rukoukseen ja hengellisen yhteyden saavuttamiseen Jumalan kanssa. Rukous toistetaan usein rukousnauhan (komboskini) avulla, jossa jokainen solmu edustaa yhtä rukouksen toistoa, auttaen keskittyneessä ja mietiskelevässä rukouskäytännössä.