“Kunnia” -rukous, jota kutsutaan myös “doksologiaksi,” on lyhyt mutta syvällinen ylistyslaulu Pyhälle Kolminaisuudelle, jota käytetään perinteisesti kristillisessä liturgiassa. Sen alkuperä voidaan jäljittää varhaiseen kristilliseen kirkkoon, jossa sitä käytettiin jumalanpalveluksessa ja rukouksessa Jumalan ylistämiseen. Rukous ilmaisee kunnioitusta ja tunnustusta Jumalan iankaikkiselle luonteelle, vahvistaen Hänen kunniansa “nyt ja aina.” Se on merkittävä sekä henkilökohtaisissa että yhteisöllisissä rukouksissa, ja sitä toistetaan usein psalmien, liturgisten juhlien ja erilaisten hartauksien lopussa, muistuttaen uskovien elämässä Jumalan kunnian keskeisyydestä. Sen laaja käyttö eri kristillisissä kirkkokunnissa korostaa sen kestävää merkitystä jumalanpalveluskäytännöissä.